Viisi päivää Viña del Marissa

joulukuuta 21, 2018

Viisi päivää Viña del Marissa

Viña del Mar on Chilessä Valparaison alueella sijaitseva rantakaupunki. Ihmisiä siellä on noin 318 500 (2004, ei mitään ihan uusinta tietoa) ja se on maansa neljänneksi suurin kaupunki. Tyynen valtameren aallot, kaupungin valkoiset hiekkarannat ja musiikkifestivaalit joita järjestetään melkein vuosittain houkuttelevat niin kotimaisia kuin ulkomaalaisiakin turisteja. Kaikin puolin täydellinen paikka viettää ainakin nämä viisi päivää mun elämästä.

Tää kuva on melko vanha ja ei oo tältä reissulta, mutta takana näkyy Viña del Marin kello. Jos google laittaa hakusanaks "Viña del Mar" löytää melkein heti kuvan juurikin tuosta kellosta.

13. joulukuuta 2018

Kello oli joka aika paljon kun saavuttiin Viñaa eli mitään ei oikeestaan tapahtunu. Tultii siis serkun, hänen poikaystävän ja heidän yks vuotiian pojan luokse. Minä ja mun sisko Josefa siis. Musta on jotenki niin ihanaa miten nää ihmiset on niin valmiita ottamaan meidät luoksee ja viemää joka paikkaa.

14. joulukuuta 2018

Aamulla heräsin ihan hirveesee päänsärkyy ja kurkkukipuu, nenä tottakai ihan tukossa. Mun äiti ja pikkuveli toisella puolella maailmaa oli onnistunu jotenki tartuttaa mut... No eipä siinä muu auttanu ku peruu meijän surffaus ja jäädä sänkyy makaamaa. Olo oli kaikinpuolin ihan kamala, ja jonkuu buranan (ei oikeesti mitää hajuu mikä se oli jonka otin) voimalla siitä päivästä selvisin. Mut ei se ollu ihan turha päivä, koska illalla käytii kattoos yks elokuva jonka näkemistä oon oottanu varmaa vuoden, en ees tiiä. Ja mä olin se ärsyttävä kanssakatsoja joka pitää häiritsevää ääntä (niistämällä). Mutta se elokuva oli mahtava. Ja siiiis meidän leffa herkut oli popkornit (ne oli jotenki makeet en ees tiiä, mut täältä ei saa semmosii "perus" suolasii poppareita. Mutta to be honest nää oli parempii..). Ja ne oli hurjan kokoset. Eikä ne juomatkaa ollu mitenkää pienet..

15. joulukuuta 2018

Mun kipeys ei enää vaivannu niin pahasti, joten päätettii lähtee taas liikkeelle. Lähettii rannalle. Tän rannan nimi oli Maitencillo. Ihan hieno paikka. Eipä me siellä mitään sen ihmeempää tehty. Juostii siin veden rajassa aaltoja karkuun. Ja mun sisko näki vissii ravun. Mut eipä tuolla meressä mitään vaarallista tarvii pelätä. Merisiilit on hyvin harvassa, haita

ei oo (paitsi vissii jotaa ihan pikkusii mut ei niitäkää siin rannassa) ja sit on niitä semmosii meduusoja, mutta ei nekää taida olla mitenkää vaarallisia, ainakaa täällä Chilen rannikolla.

Illemmalla mentii viel vähän kävelee Viña del Marin rannalle. Ja käytii jäätelöillä. Ja tosiaan otin kuvan Chileläisten merimiesten kanssa. Tossa Viñassa on semmoi ymmärtääkseni merimiesten koulu ja jotaa muita rakennuksia heitä varten. Siellä on semmoi iso aidattu alue jonka sisällä on kirkko, taloja ja kaks semmosta isoa koulun näköstä rakennusta. Ja niillä on oma sairaalaki vähän kauempana (mutta "normaalit ihmisetkin" eli ei merimiehet voivat myös sinne mennä et ei oo semmoi yksityinen). Ja sit tehtii pieni iltanen (öinen) ajo reissu Valparaisoo. Joka on siis Viña del Marin ihan vieressä oleva kaupunki. Kaupungin valot on jotenki hirmu kauniita.

Maitencillo

Minä ja Viña del Marin auringonlasku

Ja siinä on nyt ne merimiehet. Toinen noista oli vissii armeijan palveluksessa.

Meijän ihan super hyvän makuset jäätelot. Kerranki oli tarpeeks kermavaahtoo, Suomessa laitetaa aina ihan tosi vähän kermavaahtoo, vaikka pyytäiski extra kermavaahdolla.

Kuva otettu Viña del Marissa, mutta valot on Valparaison.

Tää on otettu Valparaisosta, en osaa sanoo että missä kohtaa alkaa Viña del Mar..

16. joulukuuta 2018

Tänä päivänä me mentii ihan vaa mun tädin talolle ja sit sen talo yhtiön uima-altaalle. Sielt mun tädin asunnosta on merinäköala ja ihan vieressä on Viña del Marin kallein hotelli, jonne kuuluisuudet aina majottuvat ku ne tulee Viña del Marii. Kerran mun serkkut oli menny sinne ku siel oli ollu joku iso julkkisten juhla (ei mitää hajuu miten ne pääs sinne sisää) ja sit niist oli otettu kuvii ja kyselty et mistä sarjasta ne on. Uima-altailun jälkee mentii Valparaisoo, joka on tosiaan tässä vieressä oleva kaupunki ja on Chilen yks tärkemmistä satamakaupungeista. Se on tunnettu sen seinämaalauksista ja värikkäistä taloista. Ja taidetta on siis melkee jokapuolella. Jotenki ihana paikka, ainaki ite tykkään ihan hirmusti. Tosiaan Valparaisossa käytii semossa paikassa joka oli ollu ennen vankila. Siellä oli nyt ihmisii istumassa ja viettämässä aikaa. Jotku soitti musiikkia, jotku jutteli, joillaa oli piknik, jotkut leikki tai pelas jotaa. Me mentii ihan vaa kattomaa ja ihailemaa. Siellä oli jotenki tosi kaunista. Se vankila oli tosiaa ollu ihan siinä ydin Valparaisossa. En tiiä, mutta musta jotenkii tuntuu et ois inhottavaa olla semmosessa vankilassa jossa ympärillä on normaalia elämää ja ite joutuu lusimaa siellä. En osaa sanoa. Tän jälkee mulla oli törkeen kova nälkä ja mentii syömää. Ja juomalistasta löyty tuttuja: Finlandia Tradicional!

Nää on sieltä uima-altaalta. Ihan kivat näköalat. Mie olin tylsä ja luin vaa kirjaa.. Mut oli viel vähän kipee olo.

Tuossa näkyy sitä vankilan pihaa ja niitä sellejä. Se on nykyää joksikin puistoksi kai luokiteltu.

Tää on niitä näköaloja Valparaisoo sieltä vankilan pihalta

Kuvaa yöllisestä Valparaisosta

Tää on oikeesti ainut suomalainen juttu mitä täältä voi ostaa. Mutta on nyt ainaki jotain.

Nää kuvat on vähän vanhempii, mutta niistä näkee sitä minkälainen paikka Valparaiso on.

17. joulukuuta 2018

Okei tää päivä oli pyhitetty shoppailulle. Vaikakaan ei loppupelissä oltu siellä ostoskeskuksessa kovinkaa kauaa. Ja tosiasiassa suurin osa siitä ajasta meni siinä että seisottii H&M:n sovituskoppi jonossa. Joka oli kaikenlisäks miesten sovituskoppi jono (miesten vaatepuolen sovituskoppi jono), koska naisten oma oli oikeesti ihan törkeen pitkä. Mut sitten pääsin kirjakauppaa. Ja ne jotka tuntee mut tietää et voisin viettää kirjakaupassa/jossain kaupassa mistä löytää paljon kirjoja/kirjastossa loputtomasti aikaa (ja rahaa). Kirjakauppaan menin ostamaa oikeestaa vaa yhtä joululahjaa mun kaverille. Mut sit löysin semmosen kirjan josta luulen et mun sisko tykkäis ihan tosi kovasti (Percy Jackson) ja sit löysin ihan liian kaunis kantisen version mun yhestä lempi kirjasta. En tiiä, käytin ehkä jonkuu 50 euroa. Mun rahan käyttö on menny ehkä vähän käsistä.

No joo sieltä palattii kotii ja vähän lepäiltii. Illalla lähettii Viña Del Marin yöhön. No ei sentää. Mut hirmu myöhään kuitenki lähettii. Yksi vuotias vietii Mummolaa ja me lähettii pizzalle.

Tässä on onnellinen Venla H&M:n suuressa pukukopissa

Meidän yöruoka. Tosiaan kotiin palattiin vasta joskus yheltä yöllä. Ja koska oon tosi hyvä kuvien ottaja ni tää kuva on ihan heilahtanu.

18. joulukuuta 2018

4kk Chilessä. Aika on kyl menny tosi nopeesti. Toisaalta tuntuu et oon ollu täällä ikuisesti. Mutta nyt kyllä voin ihan tosissani sanoa että mulla on täälläkin koti. Vaikka kyllä ikävöin mun toistaki kotia, ni täällä on kaikki erinomaisen hyvin.

Tänä aamuna mie halusin lähtä vähän kävelemää tohon läheisee "keskustaa". Ton kaupunginosan jossa se meijän serkkujen asunto on nimi on siis Reñaca. Siis juoksu Viñassa on ihanaa, koska siellä kukaa ei tujota (toisin kuin Llay-Llayssa, jossa jo juoksevan ihmisen näkeminen saatika sitte blondin, täysin punanaamaisen juoksevan ihmisen näkeminen on erittäin kummallista) ja siis sen meren vieressä juokseminen, parasta. Mut en uskaltanu vaarantaa mun terveyttä, vaa annoin itteni levätä. Joten aamuinen (eli joskus yhen aikaa) kävelylenkki oli ihana. Mut siis tää ei ollu ihan kuitenkaa urheiluu, koska me käveltii läheisee Starbucksii ja siitä sitten toisee paikkaa ostamaa vähän donitseja. No "välillä" näin. Ja no tää meijän juttu meni kuitenkii juoksemiseks, ku meillä tuli vähän kiire... Mutta siitäki selvittii.

Ruoan jälkeen koitti hetki jota oon jännityksen, pelon ja innostuksen seikaisin tuntein odottanu. Me lähettii surffaamaa. Meille oli siis varattu surffaus tunti. Me vetästii ne asut päälle ja otettii laudat kainaloo ja mentii rannalle. Se lauta oli sellai helppo harjottelu lauta, joka kelluu ja on paljon isompi ja paksumpi ku normi lauta. Kai. Eka oli kuivaharjotteluu siinä rannalla, se opettaja näytti miten siihen laudalle noustaa. Siinähän se meni ihan hyvin ja joka kerta pääsin ylös ja pysyin pystyssä. Mutta sitte ku mentii sinne meree niitten aaltojen sekaa ni se ei ollukaa enää ihan niin helppoa. Mä kaatusin varmaa miljoona kertaa ja nielin sitä suolasta merivettä varmaa litran. Ja mun silmiin sattu se meren suolasuus ja ne aallot oli ihan liian korkeita (vain suomalaiselle). Kuitenkin onnistuin muutamaa kertaa nousemaa siihen laudan päälle ja pysymää pystyssä. Ekalla kerralla ku pääsin siihen laudalle katoin taaksepäin siihen opettajaa sillai että "minä tein sen, mä oon ylhäällä" ja mun tasapaino petti, ja kaatusin. Mutta noin kaikinpuolin se oli ihan sika kiva kokemus. Ja se opettaja sano et hyvin meni siihen nähden et se oli eka kerta. Pitää kattoo jos mentäis uudestaaki surffailee, tän loman aikana.

Illalla oli paluu takasin kotii. Mul oli ihan hirmu kivat viis päivää Viña del Marissa, ja voin kyllä sanoa että oon ihan rakastunu tähän maahan. Nyt kohta on jo joulu ja sit onki uus vuos. Aika menee tosi nopsasti.

Mun "kahvi". Sain sydämen mun nimen perää

Sielläki vähän niinku kaikkialla, multa kyseltii hirveesti et mistä oon kotosin, mitä teen täällä Chilessä ja tykkäänkö mä olla täällä. Vastaus on aina sama: mä rakastan olla täällä Chilessä!