Noin kahden kuukauden uutiset

(Nää jutut on hirmu vanhoja, mut kirjotin tän about kuukaus sitte. Julkasin tän aikoja sitten eikä ne kuvat näkyny, joten piilotin tän siihen asti et saan tän muokattuu. Ja se on vasta nyt. Joten lukekaa tää kuukauden takaisella perspektiivillä..pahoitteluni. ja nyt tää netti on niin hidas et täst muokkaamisesti ei tuu yhtää mitää)

¡Hola todos!

Kuinkakohan kauan mä oon ollu täällä. Melkee kolme kuukautta. Tuntuu et oisin ollu jo paljon kauemmin. Yhden ikuisuuden. Yhden ihanan ikuisuuden, jonka ei toivois loppuvan. Tää mun yksi ikuisuus (eli päälle kaks kuukautta) on sisältäny vaikka mitä. Osasta asioista oon jo kirjottanu tänne, osasta en oo varmaa kertonu kellekkää. Mun yhtee ikuisuutee on mahtunu ihan hirveesti erilaisia tunteita ja ajatuksia. Vähän itkujaki mut paljon enemmän nauruja ja onnea. Ja väsymystä ja turhautumisia, ku tuntuu ettei kielen oppimisesta tuu yhtää mitää. Mut ne on vaa hetkiä kaiken muun pumpulimassan seassa. 

Taidan nopeesti kertoo siitä mitä tapahtu about kolme kuukautta sitte eli 18. syyskuuta. Silloin oli siis Chilen "itsenäisyyspäivä" josta taisinkii mainita mun viime postauksessa että se ei oo oikeesti Chilen kansallispäivä. Meillä oli koko päivän paljon juttuja, pelailtii perheen ja sukalaisten kanssa erilaisii pelejä. Minä siellä olin edustamassa Suomea niin jalkapallossa kuin Chileläisten omissa leikeissä. Ja ruokaa riitti, enimmäksee lihaa. Jota syödään aina joka tilanteessa, jos on vähänkää aihetta juhlaan niin grilli päälle ja lihaa paistamaa. Musta tuntuu et mulla tulee täällä ollessa liha kiintiö täytee, ainakii hetkeks aikaa. Liha täällä on hyvää, sitä vaa syödää ihan tosi paljon. 

Jos miun pitäis sanoo yks hetki jolloin oon ollu super onnellinen se ois tuo tuossa kuvassa. Me kiivettii mun serkun miehenkaa yhen kukkulan huipulle ja siellä tuuli tosi kovaa. Näkymät oli jotain semmosta mitä kuva ei pysty näyttämää. Olin vaa tosi onnellinen. Ja siitä koko päivästä (olin just syöny törkeen hyvänmakusen subwayn hehe) ja mä olin Chilessä elämässä, näkemässä ja kokemassa tätä mieletöntä maata. 

Just nyt oon törkeen onnellinen siitä faktasta et sain naulakon (oli ihan pakko tarkistaa netistä et onhan sen nimi on naulakko, näin se suomen kieli unohtuu) mun huoneesee mihin voin ripustaa nyt mun huikeen takki kokoelman.Eikä ne enää roiku missä sattuu, eli mun tuolin selkänojalla. Mistä mä en oo niin hirmu onnellinen on se, että täällä on täl hetkel 32 astetta VARJOSSA! Ja mitä mun perhe jankkaa mulle koko ajan et tää ei oo viel ees paha, nyt on vast kevät, kesällä on kuumempi, kesällä sitte kärsitää ku on 43 astetta. Suomi Venla täällä jo nyt ihan kärsivänä, kylmäpussi otsalla. Kesällä ei tarvii onneks mennä kouluu, koska voin sanoo se mun musta koulumekko ei oo mukava sillo ku on 35 astetta. Joo tosiaan eilen täällä mun kaupungissa mitattiin Chilen sen päivän korkein lämpötila 36,9 astetta. Että tämmöstä täällä. 

Mä näin yks päivä kolibrin, yks toinen päivä otin (voiko tässä yhteydessä sanoa poimin) mandariinin puusta ja söin sen heti, myöhemmin näin ison hämähäkin katossa (joka oli kuulemma melko normaalin kokonen), oon ottanu yhteiskuvan pelikaanin kanssa, kiivenny vuorelle ja heilunu siellä mun lipunkaa, syöny jäätelö, saanu 5,0 (Suomi asteikoilla ehkä 7-8) Chileläisesta kemian kokeesta, nähny törkeen ison lehmän ja juonu apelsiini-banaani mehuu. Ja kaikken tärkeintä nauttinu elämästä joka hetki ainaki puoli teholla. 

Tässä kuvassa ollaan valmiita semmoseen koulun juhla juttuun. Kouluun valitaa kunigas ja kunigatar joka vuosi koulun vuosipäivän kunniaks, ja toi kuva otettii ennen semmosta ehdokkaiden paraati. Mentii siis tuolla Llay-Llayn pääkadulla pukeutuneina erilaisiks hahmoiks. Vois vähän verrata penkkareihin, tai siis meilläki oli tavallaa rekka, eli traktori ja sen peräkärry, joillain oli (ehdokkaita oli neljä) auto. Se ilta sisäls musiikkia ja tosi paljon huutamista ja tanssimista. Se oli tosi hauskaa, mieletön kokemus jota ei (vaikka onkin vähän, mut vaa tosi vähän, penkkarien tyylinen) Suomessa voi kokea.

Eukalyptus (Eucalyptus)

Noin muuten arki rullaa eteenpäin, herään aamulla, meen kouluu, pääsen koulusta ja tuun kotii ja koulun jälkee teen jotaa (tänää mennää uima-altaalle) ja sit meen nukkumaa. Ei tää elämä nyt kokoaikasta juhlaa oo eikä menemistä ja tekemistä. Koulussa on välillä tosi tylsää, ku opetuksessa ei oikee taho pysyy mukana ja tekemistä ei oikee keksi. Välillä on vähän yksinäinen olo ku mä yksin siinä mun pulpetissä istun ja yritän keksii jotaa tekemistä, ku muut tekee jotaa muuta. Jotkut päivät on parempii ku toiset, tottakai.

Tässä mä ja mun lippu Llay-Llayn yläpuolella. Mun täti kuvaili tos yks päivä Chilee tosi hyvin. Suomeksi käännettynä se menis suurintapiirtein näin: kun katsot oikealle näet vuoria ja kun katsot oikealle näet vuoria. Istuttii siis autossa ja oltii menossa viettämää viikonloppua kaupunkii nimeltää Los Vilos, koska mun siskolla oli siellä luistelu (rullaluistelu) kilpailu.

Aina välillä mä pysähdyn miettimää et ohoh täältä löytyy noitaki ja on tuotaki. Niinku vaikka kolibri tai eukalyptus, ne on mulle semmosii asiota joita näkee kuvissa tai telkkarissa mut ei ikinä luonnossa. Mut just nyt nää kaikki kummat jutut on osa mun elämää, osa mun maailmaa, enkä mä voi muuta ku ihmetellä suu auki tätä kaikkee mitä mun ympärillä tapahtuu.

Hyvin lämpimin terveisin Venla!